Luin Harry Potter- kirjasarjan kolmannen osan nimeltään ”Azkabanin vanki”. Tämä kirja on mielestäni paras minkä olen lukenut näistä kaikista, vaikka viimeistä osaa en olekaan vielä ehtinyt lukemaan. Azkabanin vanki tarjoaa lukijalleen jännitystä ja herättää suuria tunteita. Se on myös synkän oloinen teos, siinä niin iloiseksi mielletty Tylypahka muuttuu koleaksi ja pelottavaksi, sekä ankeuttajien saartamaksi.
Jo kirjan alkutaipaleella Harry joutuu vaikeuksiin taiottuaan jästien läheisyydessä, vaikka ei sitä niin tarkoittanutkaan. Koska taikominen on kiellettyä muiden kuin velhojen joukossa, saa Harry varoituksen taikaministeriöstä, jolloin hän lähtee jästiperheensä luota. Hän matkaa velhojen ja noitien majataloon, Vuotavaan Kattilaan, jossa hän törmää Cornelius Toffeeseen, joka ei niinkään toru häntä laittomista loitsuista, vaan varoittaa häntä Sirius Mustasta, joka on karannut azkabanista. Tämän takia Harryn palattua kouluun, sitä ympäröi ankeuttajat, jotka tekevät Harrysta heikon läheisyydessään.
Mielenkiintoista kirjassa on se, miten se saavat lukijat yllätettyä käänteillään. Kirjan alussa Harrylle kerrotaan pahamaineisesta Sirius Mustasta, joka on paennut Azkabanin vankilasta ja aikoo satuttaa Harrya. Kuitenkin loppuvaiheessa paljastuukin, että Sirius onkin jahdannut ihan eri miestä, Peter Piskulaa ja että hän haluaa vain suojata Harrya muilta. Onhan hän Harryn kummisetä. Tämä Peter Piskula- niminen henkilökin paljastuu kirjan loppupuolella, kun Sirius taikoo hänet rotan muodosta takaisin ihmiseksi. Peter on piileskellyt Ronin lemmikkinä monet vuodet ja on vaarallisen lähellä Harrya ollut koko ajan. Sirius Mustalle meinaa kuitenkin käydä loppupuolella kalpaten, koska taikaministeriö saa hänet kiinni ja aikoo viedä hänet vankilaan. Onneksi tässä kirjassa on kuitenkin luvassa onnellinen loppu, sillä Harry ja Hermione pelastavat Siriuksen ja Hagridin lemmikkikotkan Hiinokan ajankääntäjällä, joka pystyy viemään ajassa taaksepäin muuttamaan asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti