Vampyyrirakkautta

Lukiessani Stephenie Meyerin Twilight kirjaa tuli mieleeni väistämättä ajatuksia "Entä jos minä olisin Bella?" "Mitä minä silloin tekisin?"
Kirjan päähenkilö Bella rakastuu vaaralliseen vampyyriin, Edwardiin. Vampyyrithan syövät ruuakseen ihmisen verta, joten suhde on kuin kissa ja hiiri leikkiä. Tai ainakin niin luulisi.
Kirjan tarina on kuitenkin koskettava ja hyvä. Lukiessani samaistuin heti Bellaan. Mielessäni haaveilin, kuinka hienoa olisi jos minulle kävisi niin.
Edward kuvaillaan juuri niin täydelliseksi kuin nainen mieheltä toivoa saattaa. Edward on komea, upea, häikäisevä ja kaikinpuolin hyvännäköinen. Kaiken tämän lisäksi vielä hyvin kohtelias ja huomaavainen. Kuitenkin Edward on vampyyri, joka on vaarallinen. Kaikki tämä täydellisyys vain siksi että saalis olisi helpompi pyydystää!
Ja Bella joka on aivan tavallinen tyttö, on juuri tällainen helppo saalis. MUTTA!!
Edward kuitenkin rakastuu Bellaan ja vuosisadan rakkaus tarina on valmis.

Minuun kirjassa upposi juuri se tyyli, kuinka kaikki tuntuu aluksi olevan päinvastoin kuin oikeasti ja kuinka kaikki sitten pikkuhiljaa selviää. Rakkaus ei aina ole yksinkertaista, vaan siihen liittyy usein paljon epäselvyyksiä, väärinkäsityksiä ja turhautumista. Aluksi saattaa kuvitella toisen jopa vihaavan itseään ja tekee tuhannet kerrat päätöksen, ettei edes vilkaise tyyppiin enää. Kuitenkin aina löytää itsensä vilkuilemasta tyyppiä, kaikista niistä ajatuksista ja/tai unista puhumattakaan. Ja kun tyyppi sitten saattaa sanoa sanan tai hymyillä, on jo valmis pyörtymään onnesta, vaikkei mitään varsinaisesti ole vielä tapahtunut. Ja siitähän se kysymys ja epätietoisuus solmu vain paranee kun miettii: hymyilikö hän tarkoituksella? juu tottakai, mutta toisaalta, kenelle tahansa voi noin vain hymyillä, ihan vain kohteliaisuudesta?
On se ihastuminen ja rakastuminen merkillinen tunne. Saa ihmiset aivan sekaisin.
Lukiessa pääsee jännittämään miten tarina kehittyy, ja kun tarina on kerrottu hyvin, siihen pystyy eläytymään kunnolla niin, että voi jopa nauraa ääneen.
Ja sitten kun kirja loppuu, tekee heti mieli lukea se uudestaan. Ja kirjan tarina pyörii mielessä vielä hyvän aikaa. Sitä miettii helposti ihan arkipäivän asioissaan, että mitenkäs se Bella tässä tilanteessa nyt toimisi :D