Vampyyrirakkautta

Lukiessani Stephenie Meyerin Twilight kirjaa tuli mieleeni väistämättä ajatuksia "Entä jos minä olisin Bella?" "Mitä minä silloin tekisin?"
Kirjan päähenkilö Bella rakastuu vaaralliseen vampyyriin, Edwardiin. Vampyyrithan syövät ruuakseen ihmisen verta, joten suhde on kuin kissa ja hiiri leikkiä. Tai ainakin niin luulisi.
Kirjan tarina on kuitenkin koskettava ja hyvä. Lukiessani samaistuin heti Bellaan. Mielessäni haaveilin, kuinka hienoa olisi jos minulle kävisi niin.
Edward kuvaillaan juuri niin täydelliseksi kuin nainen mieheltä toivoa saattaa. Edward on komea, upea, häikäisevä ja kaikinpuolin hyvännäköinen. Kaiken tämän lisäksi vielä hyvin kohtelias ja huomaavainen. Kuitenkin Edward on vampyyri, joka on vaarallinen. Kaikki tämä täydellisyys vain siksi että saalis olisi helpompi pyydystää!
Ja Bella joka on aivan tavallinen tyttö, on juuri tällainen helppo saalis. MUTTA!!
Edward kuitenkin rakastuu Bellaan ja vuosisadan rakkaus tarina on valmis.

Minuun kirjassa upposi juuri se tyyli, kuinka kaikki tuntuu aluksi olevan päinvastoin kuin oikeasti ja kuinka kaikki sitten pikkuhiljaa selviää. Rakkaus ei aina ole yksinkertaista, vaan siihen liittyy usein paljon epäselvyyksiä, väärinkäsityksiä ja turhautumista. Aluksi saattaa kuvitella toisen jopa vihaavan itseään ja tekee tuhannet kerrat päätöksen, ettei edes vilkaise tyyppiin enää. Kuitenkin aina löytää itsensä vilkuilemasta tyyppiä, kaikista niistä ajatuksista ja/tai unista puhumattakaan. Ja kun tyyppi sitten saattaa sanoa sanan tai hymyillä, on jo valmis pyörtymään onnesta, vaikkei mitään varsinaisesti ole vielä tapahtunut. Ja siitähän se kysymys ja epätietoisuus solmu vain paranee kun miettii: hymyilikö hän tarkoituksella? juu tottakai, mutta toisaalta, kenelle tahansa voi noin vain hymyillä, ihan vain kohteliaisuudesta?
On se ihastuminen ja rakastuminen merkillinen tunne. Saa ihmiset aivan sekaisin.
Lukiessa pääsee jännittämään miten tarina kehittyy, ja kun tarina on kerrottu hyvin, siihen pystyy eläytymään kunnolla niin, että voi jopa nauraa ääneen.
Ja sitten kun kirja loppuu, tekee heti mieli lukea se uudestaan. Ja kirjan tarina pyörii mielessä vielä hyvän aikaa. Sitä miettii helposti ihan arkipäivän asioissaan, että mitenkäs se Bella tässä tilanteessa nyt toimisi :D

jokin yhteinen maailma

Luin Sari Malkamäen "jokin yhteinen maailma" romaanin. Romaani kertoo nuoresta naisesta, joka joutuu kohtaamaan kipeän menneisyyden, äidin kuoleman. Hän joutuu palauttamaan mieleensä lapsuuden ja nuoruuden myydessään vanhaa koti taloa. Hän huomaa kuinka vaikeaa elämä oli ilman äitiä, vaikka kaksi tätiä ja isä pitivät hänestä hyvää huolta.

Koko tekstin ajan odotin, että koska tarina alkaa, milloin rupeaa tapahtumaan jotain jännää tai mielenkiintoista. Odotin turhaan. Romaani on tarkoitettu niille, jotka pitävät tunteiden mässäilystä. Ehkä romaani koskettaa niitä, jotka voivat samaistua kirjan tarinaan. Tunne kuvaukset olivat hyviä ja muutaman kerran kirja sai minut innostumaan, mutta kokonaisuudessaan kirja oli mielestäni kovin tylsä.

Fingerpori

Luin Fingerpori-kirjan joka oli todella mainio kirja.

Kirjaan oli kerätty paljon eri fingerpori-strippejä.

Suosittelen.

Ohessa parhaita paloja kirjasta.

(Toisessa stripissä viimeiseen puhekuplaan sopisi vallan mainiosti myös muunmuassa cheek)

Sarjakuvat peräisin Pertti Jarlan kynästä.

Helsinkiläistä ihmissuhdesoppaa

Luin Katja Kallion Kuutamolla -kirjan (2000), sillä olen nähnyt siihen pohjautuvan elokuvan useamman kerran, ja halusin nähdä onko kirja parempi kuin elokuva. Useasti näin on ollut, ja oli taas tässäkin tapauksessa. Vaikka elokuva oli hyvä mm. näyttelijöiden ansiosta, oli kirja vieläkin parempi, sillä kirjassa voidaan selittää paremmin henkilöiden ajatuksia ja syitä miksi henkilö tekee niinkuin tekee. Lisäksi elokuvaan oli muutettu paljon henkilöiden luonteita ja juonikulkuakin, mikä ei mielestäni aina ollut onnistunut.

Kirjan päähenkilö Iiris Vaara on hiljainen ja erakkoluonteinen kirjakaupan myyjä, jonka elämässä tärkeimmät asiat ovat elokuvat ja muutama ystävä. Mutta yhtäkkiä kuvioihin ilmaantuu Marko. Marko vaikuttaa Iiriksen silmissä täydelliseltä ja pari onkin umpirakastunut muutaman vuoden. Marko kuitenkin kyllästyy ja jättää Iiriksen. Sen seurauksena herkkä Iiris yrittää toipua erostaan muutaman vuoden, jonka aikana hän yrittää epätoivoisesti muuttua, saada Markoa takaisin ja kokea muutaman epämääräisen suhteen, jotka sotkevat niin hänen kuin ystäviensäkin ihmissuhteet.

Kirjassa ihmissuhteet on tärkein aihe, sillä niitä on Iiriksen sisäänpäinkääntyneestä luonteesta huolimatta paljon ja erilaisia. Vaikea äitisuhde, liian läheinen suhde ystävänsä Lauran mieheen, Lauran salasuhde, ystävänsä Annan lukuisat miesseikkailut ja Iiriksen loputon spekulointi hänen ja Markon suhteesta tekevät kirjasta saippuaoopperamaisen ja juonesta draamallisen. Toisaalta ihmissuhteita on mukava pohtia ja yrittää ymmärtää asioita monelta kantilta.

Kirjaa oli mukava lukea, sillä siinä oli kaiken draaman keskellä sopivasti huumoria. Mielenkiintoisen juonen lisäksi kirjassa oli paljon hauskoja kohtauksia ja ajatuksia herättäviä mielipiteitä.

Maahanmuuttajaperhe Ruotsissa

Luin Marjaneh Bakhtiarin kirjan Mistään kotosin, joka on julkaistu vuonna 2005. Kirja kertoo iranilaisesta perheestä, joka muuttaa Malmöön Ruotsiin, ja perheen kymmenestä ensimmäisestä vuodesta siellä. Kirjassa ei kuitenkaan kerrota kaikkea, mitä perheelle tapahtuu, vaan siinä kuvataan erilaisia tapahtumia, perheen elämää ja sopeutumista vuosien varrella. Kirjailija on itse muuttanut perheensä kanssa kuusivuotiaana Iranista Malmöön, joten hän tietää mistä puhuu, ja sen myös huomaa hänen kerronnassaan. Kirjassa keskitytään varsinkin sukupolvien, kulttuurien ja mielipiteiden eroihin. Se on hyvin tarkka kuvaus niin ruotsalaisten ahdasmielisistä asenteista kuin siirtolaisten omista ennakkoluuloistakin.

Amir on perheen isä, entinen runoilija ja kustantaja, nykyinen pizzakokki. Iranin historia on hänelle hyvin tärkeää, ja hän haluaisi puhua siitä kaikkien kanssa. Hän ei kuitenkaan osaa ruotsin kieltä juuri ollenkaan, vaan joutuu pyytämään lapsiaan tulkkaamaan, jos hän haluaa vaikka asioida virastoissa. Kirjan loppua kohden Amirin kielitaito kyllä paranee huomattavasti.

Panthea on perheen äiti, entinen ydinfyysikko, nykyinen lastentarhanopettaja. Hän on päättänyt päästä sisään aitoon ruotsalaisuuteen, vaikka se tarkoittaisi lihapullia hillon kera tai tanhua juhannussalon ympärillä. Panthea yrittää ystävystyä työkavereidensa kanssa, mutta ei koskaan saa vastakutsua heidän Ikea-sisustettuihin koteihinsa.

Kirjassa kerrotaan myös perheen lapsista Baharista ja Shervinistä, ja perheen kaikki jäsenet ovat päähenkilöitä. Kirjan tapahtumat liittyvät aina johonkin heistä. Baharin ruotsalaisen poikaystävän Markuksen kautta kirjassa kuvataan myös ruotsalaista perhettä, ja lukiessa huomaa selkeästi erot näiden kahden eri kulttuuriin kuuluvan perheen välillä.

Kirjassa kerrotaan tarkasti henkilöiden tunteista ja ajatuksista, ja siihen oli helppo eläytyä mukaan. Siinä on mukana myös huumoria, mikä oli mukava lisä muuten välillä vakavaan tekstiin. Kirja on kirjoitettu lämpimään sävyyn, eikä siinä pilkata ruotsalaisia, eikä myöskään maahanmuuttajia. Kirja tempaisi mukaansa, ja se oli nopeasti luettu. Suosittelen kaikille, jotka haluavat lukea kulttuurien kohtaamisista ja erilaisista asenteista ja arvoista.

Luin ranskalaisen kirjailija Anna Gavaldan ensimmäisen nuortenromaanin 35 kiloa toivoa. Teos on julkaistu vuonna 2002 ja suomeksi se ilmestyi vuonna 2004. 35 kiloa toivoa kertoo Grégoire nimisestä pojasta, joka vihaa koulua niin paljon, että on jäänyt luokallaan jopa kahdesti. Grégoirea kiinnostaa enemmän nikkarointi ja muut käsityöt ja hän pakeneekin koulunkäyntiä välillä ukkinsa vajaan. Mutta kun Grégoire erotetaan koulusta täyttyy ukinkin mitta ja poika tajuaa, että hänen täytyy ottaa ohjat omiin käsiinsä.


Teoksessa tuodaan erityisesti esille henkilöiden väliset suhteet. Vanhempien suhteissa on havaittavissa pientä skismaa sillä heidän kerrotaan riitelevän usein ja verukkeena riitelyyn käytetään juuri Grégoiren huonoa koulumenestystä. Taas välillä he eivät riitele lainkaan mutta eivät vastaavasti puhu muutenkaan vaan ovat tyystin hiljaa. Grégoiren suhdetta Léon-ukkiin kuvaillaan hyväksi. Kun Grégoire erotettiin koulusta oli ukki ainut joka häntä silloin lohdutti. Léon-ukki ei kuitenkaan silloin vielä tiennyt, että poika oli erotettu koulusta. Kun ukki sitten kuuli, että poika oli erotettu koulusta, olikin jo toinen ääni kellossa. Tämän jälkeen ukki alkoi puhua halveksuttavasti Grégoiresta. Tilanne kuitenkin korjaantuu kun poika pääsee takaisin kouluun ja ukki herää koomasta.

Kirja kertoo erittäin koskettavasti nuoren pojan elämästä, joka tekisi mielellään kaikkea muuta kuin kävisi koulua. Koskettavan kertomuksesta tekee pojan ja ukin välinen suhde ja se kuinka se vaihtelee kirjassa eri ajoin.

Suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille. Todella antoisa kertomus siitä kuinka nuori poika toteuttaa unelmansa vaikka kokeekin vaikeuksia matkan varrella.

Narsismia

Luin Kata Kärkkäisen kirjan Jumalasta seuraava (2006), joka kertoo narsistisesta miehestä ja nänen lähiympäristöstään. Kirjan alussa mies tapasi naisen, jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Jo kirjan alkupuolella näkyi, kuinka mies pyrki huomaamatta vaikuttamaan naisen ja hänen ympäristönsä päätöksiin ja muihin tekemisiin. Hänelle oli tärkeää kontrolloida muiden tekemisiä ja päättää itse asioista. Hän oli myös erityisen mustasukkainen.

Kirjan edetessä kuva narsismista vain vahvistuu, ja tietous sairaudesta lisääntyi loppuun asti. Mielenkiintoinen ja ikävä kyllä ajankohtainen aihe tuli lukijalle selväksi herättelevän juonen ohella. Kirja oli jaettu kahteen osaan, joissa ensimmäisessä osassa Patrik ja Kiia (päähenkilöt) tapasivat toisensa ja toisessa osassa Kiia yritti päästä eroon Patrikista. Kumpikaan
vaihe ei ollut mitenkään yksinkertainen. Etenkin vielä kun jälkimmäisessä
osassa Kiiaa ja Patrikia yhdisti yhteinen, raiskauksen seurauksena
syntynyt lapsi.

Lukiessaan kirjaa kävi selväksi, kuinka narsistinen ihminen aluksi vaikuttaa aivan "normaalilta" , vaikka jo tutustumisesta lähtien narsistit pyrkivät vaikuttamaan ja kontrolloimaan toista huomaamatta. He ovat varsin mustasukkaisia ja haluavat määrätä sekä tietenkin saada tahtonsa läpi. Kirjan ensimmäisen osan edetessä lukija saattoi huomata, kuinka Kiia uskoi kaikki Patrikin solvaukset, eikä uskonut enää omaan arvoonsa. Narsismin lisäksi kirja käsitteli myös hieman lapsettomuutta ja siihen liittyviä pettymyksiä, sillä Kiian sisko ei pystynyt saamaan lapsia.

Teoksessa käytetyllä kielellä oli suuri vaikutus kokonaiskuvaan. Patrikin sanomisia ei ollut mitenkään hienosteltu ja välillä puhe oli melko karua ja alistavaa. Kirjassa oli osattu myös kuvailla tilanteita ja tapahtumia tarkkaan, jolloin lukijan oli helppo mukaistua ja kuvitella kyseinen, käynnissä oleva tilanne.

Valitsin kirjan luettavaksi, koska narsismi kuullosti kiinnostavalta aiheelta. Kirjassa oltiin otettu psykologia vahvasti juoneen mukaan, mikä teki henkilökuvista ja heidän välisistä ihmissuhteistaan mielenkiintoisia.

R.A. Salvatoren matka Jäätuulen Laaksoon

Luin tunnetun yhdysvaltalaisen fantasiakirjailijan R.A Salvatoren "Kristallisauva" -romaanin hänen menestyksekkäästään "Jäätuulen Laakso" -trilogiasta, joka vie lukijan lumottuun maailmaan, jossa on kaikki fantasia noviiseillekin tutut piirteet. On keskiaikainen maa, suuria kaupunkeja, seikkailunhaluisia miehiä, kääpiöitä, örkkejä, eeppisiä massataisteluita, pirullinen velho, jonka tavoitteena on syöstä koko maa pimeyteen ja tietenkin sankari(t), jo(t)ka luonnollisesti estävät tämän aikeen.

Lukukokemuksena kirja oli hyvä. En usein lue mitään kirjoja ellei ole pakko, mutta tätä tuli luettua hyvin mielin. Itse pidän jännittävistä ja hieman yliampuvista tarinoista, joissa on humoristista dialogia ja paljon toiminnallisia kohtauksia. Kristallisauvassa kumpaakin oli kiitettävästi.

Salvatore pystyi myös hyvin kuvailemaan maisemia ja henkilöiden toimintoja ja miten he ne suorittivat. Kuvailu ei mennyt liiallisuuksiin, vaan juuri sopiva määrä, jotta loppu jäi lukijan mielikuvitukselle. Salvatore sai myös taidokkaasti ahdettua hienon ja eeppisen tarinan, joka kattaa viiden vuoden aikavälin, kirjan vajaaseen 400 sivuun.

Henkilötkin olivat hyvin kirjoitettu ja heidän välisiä keskusteluita oli miellyttävä lukea. Oli se sitten kirjan "viileä" mustahaltia Drizzt, joka on aikansa ninja liikkeillään ja rauhallisuudellaan, Wulfgar, joka on perinteinen soturi, joka voittaa kenet tahansa tai vikkelä ja aina sanavalmis kääpiö Bruenor, joka muistuttaa paljon piirteidensä vuoksi "Taru sormusten herrasta" -elokuvista tuttua Gimliä. Myös pahiksena oleva velho Akar Kesselin matka tavallisesta velhon oppipojasta pirulliseksi tyrannista kuvataan hienosti ja yksityiskohtaisesti.

Kun kirjan saa luettua, on hyvä mieli. Sai kokea hienon ja mieleenpainuvan tarinan, jota koristivat persoonalliset hahmot ja heidän väliset suhteensa. Tarinakin lopetettiin sillä tavalla, että jatko-osakin on taattu. Ja niitähän on!
Peräti 25!

Kirjaa suosittelen kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville ja henkilöille, jotka pitävät hyvistä toimintatäytteisistä tarinoista ja humoristisesta dialogista.

Feministin näkemys

Luin Sofi Oksasen kirjan Stalinin lehmät(2003), kirja kertoo syömishäiriöistä ja virolaisnaisten asemasta. Päähenkilönä on Anna, joka kärsii bulimiasta. Kirja hyppelehtii ajassa, välillä se kertoo virolaisnaisen elämästä, eli Annan äidistä, 1970-luvulla ja välillä Annan nykyhetkestä.

Kirja kertoo hyvin kuinka aikoinaan virolaisia pidettiin neuvostoliittolaisina, sillä Anna ja hänen äitinsä yrittivät peitellä virolaisuuttaan. Ja joka kerta kun selviää että he ovat virolaisia, heiltä kysytään puhuvatko he venäjää. Annan isoäiti on myös neuvostoliitto vastainen ja hän kritisoi kaikkea mitä Annan äiti tekee. Kirjassa myös kerrotaan siitä kuinka tiukat rajoitukset Virossa käymisessä oli, ei saanut olla mitään ylimääräisiä tai epäilyttäviä tavaroita mukana. Kun kirja kertoo Annan äidistä, siinä kerrotaan miten hän tapasi Annan isän, suomalaisen miehen. Heidän keskustellessaan käy ilmi kuinka suuria eroja suomalaisten ja virolaisten elämässä oli. Molemmat ihmettelevät asioita joita toinen pitää itsestään selvyyksinä.

Kaikista ikävimpiä kohtia kirjassa on se, kun siinä kerrotaan Annan bulimiasta. Se on kauheaa luettavaa, kun Oksanen selittää miten Anna ostaa ruokaa kuin suurperhe ja syö kaiken kerralla. Hän ahmii ruokaa suuria määriä eikä sen ole väliä mitä hän syö, sen jälkeen hän oksentaa. Kuvaus on saatu hyvin aidon tuntuiseksi. Sitten taas on hetkiä jolloin Anna ei syö ollenkaan. Hän ei osaa tehdä mitään kohtuudella, vaan hänellä on asenne kaikki tai ei mitään. Anna myös mittailee vyötäröään ja lantiotaan koko ajan, esimerkiksi joka kerta sen jälkeen kun hän on oksentanut.

Kirjassa näkyy Sofi Oksasen feministisyys, sillä hän ottaa rohkeasti kantaa, virolaisnaisten asemaan tässä kirjassa. On hienoa, että hän on uskaltanut kirjoittaa kirjan tälläisista aiheesta. Vaikka etenkin ahmimiskohtaukset ovat jopa yököttäviä on kirja kokonaisuudessaan hyvä.

Ankh-Morporkin Uutisten perustaminen ja nousu

Luin Terry Pratchettin Totuuden torven joka kertoo Ankh-Morporkissa asuvasta William de Worde työskentelee kirjurina ja tekee myös pientä uutiskirjettä muutamille tilaajille. Eräänä päivänä William kohtaa kääpiöjoukon, jolla on hallussaan mullistava laite: painokone. Erinäisten sattumusten kautta Williamista tulee Ankh-Morporkin ensimmäisen sanomalehden päätoimittaja. Kaupungissa tapahtuu rikos, joka ei ole sitä, miltä asianosaiset haluavat sen näyttävän. William päättää selvittää totuuden ja saattaa sen myös julkisuuteen lehdessään.

Kirja antaa lukijalle käsityksen sanomalehden perustamisesta ja sen ylläpitämisen vaikeuksista. Killan ja rikollisuuden yrittäessä estää William de Worde aikeita paljastaa totuus kaupungissa olevasta rikollisuudesta. (Kaupunki on hyvin organisoitu ja jokaiselle ammatikunnalle on oma kiltansa, kuten varkaiden - ja salamurhaajien kilta) Nämä näkökannat auttavat lukijaa ymmärtämään kuinka isoa työtä lehden painaminen, julkaiseminen ja myynti vaatii.

Terry Pratchettin kirjoista näkyy parodian kohteina ovat olleet muun muassa scifi- ja fantasiakirjallisuuden hahmot, Ingmar Bergmanin elokuvat, Australia, elokuvateollisuus, lehtikustannus, rock and roll -musiikki, uskonto, kreikkalainen filosofia, Egyptin historia, ammattiyhdistysliikkeet, monarkia jne.

Surmakierre, joka ei päästä niin murhaajaa kuin tutkijaakaan otteestaan

Luin Tuuli Rannikon dekkarin Surmakierre (2007), joka kertoo vakuutusetsivä Jenni Talvesta ja hänen saamastaan työtehtävästä. Työ sekoittuu vapaa-aikaan ja Jenni joutuu tutkimaan yhteensä neljää murhaa, jotka kohdistuvat Teka-firman työntekijöihin. Samalla Jenni joutuu myös itse vaaraan. Kirja kertoo kokonaisuudessaan kateudesta ja kostonhimosta, joka saa ihmisen tekemään uskomattomia tekoja.

Kirja on osa kirjasarjaa, joiden kaikkien päähenkilönä on Jenni Talvi. Jenni on vanha poliisi ja nykyinen vakuutusetsivä. Työ vie Jennin usein mukaan rikosten selvittämiseen, josta hän selvästi pitää, vaikkei sitä itselleen tahdo myöntääkään. Tapaukset eivät jätä häntä vapaa-ajallaankaan rauhaan ja kiinnostus kasvaa sitä mukaan, kun uutta tietoa löytyy. Hyvät kontaktit Jennin entiseen työpaikkaan, poliisilaitokselle, auttavat häntä kuulemaan myös sen, mitä poliisit ovat saaneet selville. Uteliaisuus ja periksiantamattomuus ovat piirteitä, jotka saavat Jennin sotkeutumaan vielä syvemmälle rikoksien taustoihin ja henkilöihin niiden takana. Jennin itsensä takia huonoa on se, että hänen päätelmänsä osuvat usein oikeaan. Tämä ajaakin Jennin aina vaaratilanteisiin ja rikollisten jahdattavaksi.

Jennin suhde rikokseen rakentuu taistelulle järjen ja uteliaisuuden välillä. Hän yrittää hokea itselleen, ettei halua sekaantua mihinkään rikosten selvittämiseen. Vanhat huonot kokemukset rikosten selvittämiseen osallistumisesta varoittavat koko ajan pysymään asioista erossa. Kuitenkin uteliaisuus vie aina voiton. Usein myös firma, jolle Jenni tekee töitä, pakottaa hänet osallistumaan tutkimuksiin, kuten tässäkin kirjassa. Jenni on peloton ja itsenäinen, joka saattaa olla kohtalokasta. Rikoksiin keskittyminen tarjoaa myös pakotien omasta tylsästä yksityiselämästä. Yksinäisyys ja mieshuolet unohtuvat kun keskittyy töihin ja rikoksen selvittämiseen.

Jokainen kirjasarjan dekkareista on sekoitus Jennin elämää ja jotakin rikosta. Surmakierteessä tämä rikos kertoi vallankateudesta, vanhoista kaunoista ja vihasta, joka saa ihmisen kostamaan hurjalla tavalla. Ajan ja suunnitelmien etenemisen myötä viha kasvaa entisestään. Dekkari kertoo myös siitä, kuinka yhteiskunta antaa puitteet ihmisille esimerkiksi hankkia monta henkiöllisyyttä ja kouluttautua ammattitappajaksi. Tai jos ei salli, niin ei ainakaan voi tehdä tälle mitään. On mahdollista lavastaa oma kuolemansa ja hankkia uusi elämä jossain muualla. Myös yritykset takaavat suojaa, oikeita omistajia on vaikea löytää, kun toinen firma omistaa toisen ja tiedot ovat salaisia.

Valitsin tämän kirjan, koska olen lukenut lähes kaikki muutkin kirjat tästä sarjasta. Jennin elämää on kiinnostava seurata ja rikokset kertovat usein paljonkin jotain tämänhetkisestä yhteiskunnastamme. Vaikka ei tiedä entuudestaan paljon käsiteltävista asioista, saa niistä tarpeeksi hyvän kuvan, jotta pystyy seuraamaan tarinaa ja ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Rikokset ovat myös aina sellaisia, joita tekevät tavalliset ihmiset. Missään ei siis ole kyse mistään psykopaatista tai mielisairaasta. Rikolliset ovat usein inhimillisiä ja heidän tarkoituksensa pystyy ymmärtämään, kun heidän taustansa tietää. Ihmiset ovat yhteiskunnan raatelemia, joita käy lähes sääliksi.

Ohjeita blogikirjoituksiin

Kiva, että löysit perille! Pääset kirjoittamaan omaa tekstiäsi valitsemalla oikeasta ylälaidasta kohdan "uusi teksti".

Sinulle avautuu tekstitila, jossa voit myös muokata tekstiä tai liittää vaikkapa kuvia tekstisi lisäksi. Muistathan kuitenkin, ettet voi lisätä muiden kuvia kysymättä lupaa. Jos sinulla on kuitenkin jokin oma kuva tekstisi lisäksi, voit sen toki liittää mukaan.

Jos haluat myöhemmin muokata tekstiäsi, niin paina kirjoituksesi alla olevaa kynän kuvaa.

Voit kirjoittaa tekstiäsi ja tallentaa sen luonnoksena, jos tekstisi jää kesken. Kun haluat julkaista tekstin, paina lopuksi "Julkaise teksti".

Ohjeita blogitekstin kirjoittamiseen löydät äidinkielen verkkosivuilta.