Luin Terry Pratchettin Totuuden torven joka kertoo Ankh-Morporkissa asuvasta William de Worde työskentelee kirjurina ja tekee myös pientä uutiskirjettä muutamille tilaajille. Eräänä päivänä William kohtaa kääpiöjoukon, jolla on hallussaan mullistava laite: painokone. Erinäisten sattumusten kautta Williamista tulee Ankh-Morporkin ensimmäisen sanomalehden päätoimittaja. Kaupungissa tapahtuu rikos, joka ei ole sitä, miltä asianosaiset haluavat sen näyttävän. William päättää selvittää totuuden ja saattaa sen myös julkisuuteen lehdessään.
Kirja antaa lukijalle käsityksen sanomalehden perustamisesta ja sen ylläpitämisen vaikeuksista. Killan ja rikollisuuden yrittäessä estää William de Worde aikeita paljastaa totuus kaupungissa olevasta rikollisuudesta. (Kaupunki on hyvin organisoitu ja jokaiselle ammatikunnalle on oma kiltansa, kuten varkaiden - ja salamurhaajien kilta) Nämä näkökannat auttavat lukijaa ymmärtämään kuinka isoa työtä lehden painaminen, julkaiseminen ja myynti vaatii.
Terry Pratchettin kirjoista näkyy parodian kohteina ovat olleet muun muassa scifi- ja fantasiakirjallisuuden hahmot, Ingmar Bergmanin elokuvat, Australia, elokuvateollisuus, lehtikustannus, rock and roll -musiikki, uskonto, kreikkalainen filosofia, Egyptin historia, ammattiyhdistysliikkeet, monarkia jne.
Olisi kiva tietää, miten parodia kirjoissa näkyy. Olen ymmärtänyt, että parodia on Pratchettin kirjoissa parodia on aika keskistä? Olenko oikeassa? Oletko lukenut muitakin Prachetin kirjoja?
VastaaPoistaKirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, kun se kertoo sanomalehtijulkaisijan arjesta. Juonesta päätellen tarina saattaakin olla jopa dekkarimainen?
VastaaPoistaKirjassa huumoria varmasti on riittämin, johtuen siitä, että Pratchet on sen kirjottaja.
Tuliko sinulle nyt into perustaa oma sanomalehti?
Parodia on Terry Pratchetin kirjoissa usein keskeinen. Olen lukenut suurimman osan Pratchetin kirjoista.
VastaaPoista