Feministin näkemys

Luin Sofi Oksasen kirjan Stalinin lehmät(2003), kirja kertoo syömishäiriöistä ja virolaisnaisten asemasta. Päähenkilönä on Anna, joka kärsii bulimiasta. Kirja hyppelehtii ajassa, välillä se kertoo virolaisnaisen elämästä, eli Annan äidistä, 1970-luvulla ja välillä Annan nykyhetkestä.

Kirja kertoo hyvin kuinka aikoinaan virolaisia pidettiin neuvostoliittolaisina, sillä Anna ja hänen äitinsä yrittivät peitellä virolaisuuttaan. Ja joka kerta kun selviää että he ovat virolaisia, heiltä kysytään puhuvatko he venäjää. Annan isoäiti on myös neuvostoliitto vastainen ja hän kritisoi kaikkea mitä Annan äiti tekee. Kirjassa myös kerrotaan siitä kuinka tiukat rajoitukset Virossa käymisessä oli, ei saanut olla mitään ylimääräisiä tai epäilyttäviä tavaroita mukana. Kun kirja kertoo Annan äidistä, siinä kerrotaan miten hän tapasi Annan isän, suomalaisen miehen. Heidän keskustellessaan käy ilmi kuinka suuria eroja suomalaisten ja virolaisten elämässä oli. Molemmat ihmettelevät asioita joita toinen pitää itsestään selvyyksinä.

Kaikista ikävimpiä kohtia kirjassa on se, kun siinä kerrotaan Annan bulimiasta. Se on kauheaa luettavaa, kun Oksanen selittää miten Anna ostaa ruokaa kuin suurperhe ja syö kaiken kerralla. Hän ahmii ruokaa suuria määriä eikä sen ole väliä mitä hän syö, sen jälkeen hän oksentaa. Kuvaus on saatu hyvin aidon tuntuiseksi. Sitten taas on hetkiä jolloin Anna ei syö ollenkaan. Hän ei osaa tehdä mitään kohtuudella, vaan hänellä on asenne kaikki tai ei mitään. Anna myös mittailee vyötäröään ja lantiotaan koko ajan, esimerkiksi joka kerta sen jälkeen kun hän on oksentanut.

Kirjassa näkyy Sofi Oksasen feministisyys, sillä hän ottaa rohkeasti kantaa, virolaisnaisten asemaan tässä kirjassa. On hienoa, että hän on uskaltanut kirjoittaa kirjan tälläisista aiheesta. Vaikka etenkin ahmimiskohtaukset ovat jopa yököttäviä on kirja kokonaisuudessaan hyvä.