Surmakierre, joka ei päästä niin murhaajaa kuin tutkijaakaan otteestaan

Luin Tuuli Rannikon dekkarin Surmakierre (2007), joka kertoo vakuutusetsivä Jenni Talvesta ja hänen saamastaan työtehtävästä. Työ sekoittuu vapaa-aikaan ja Jenni joutuu tutkimaan yhteensä neljää murhaa, jotka kohdistuvat Teka-firman työntekijöihin. Samalla Jenni joutuu myös itse vaaraan. Kirja kertoo kokonaisuudessaan kateudesta ja kostonhimosta, joka saa ihmisen tekemään uskomattomia tekoja.

Kirja on osa kirjasarjaa, joiden kaikkien päähenkilönä on Jenni Talvi. Jenni on vanha poliisi ja nykyinen vakuutusetsivä. Työ vie Jennin usein mukaan rikosten selvittämiseen, josta hän selvästi pitää, vaikkei sitä itselleen tahdo myöntääkään. Tapaukset eivät jätä häntä vapaa-ajallaankaan rauhaan ja kiinnostus kasvaa sitä mukaan, kun uutta tietoa löytyy. Hyvät kontaktit Jennin entiseen työpaikkaan, poliisilaitokselle, auttavat häntä kuulemaan myös sen, mitä poliisit ovat saaneet selville. Uteliaisuus ja periksiantamattomuus ovat piirteitä, jotka saavat Jennin sotkeutumaan vielä syvemmälle rikoksien taustoihin ja henkilöihin niiden takana. Jennin itsensä takia huonoa on se, että hänen päätelmänsä osuvat usein oikeaan. Tämä ajaakin Jennin aina vaaratilanteisiin ja rikollisten jahdattavaksi.

Jennin suhde rikokseen rakentuu taistelulle järjen ja uteliaisuuden välillä. Hän yrittää hokea itselleen, ettei halua sekaantua mihinkään rikosten selvittämiseen. Vanhat huonot kokemukset rikosten selvittämiseen osallistumisesta varoittavat koko ajan pysymään asioista erossa. Kuitenkin uteliaisuus vie aina voiton. Usein myös firma, jolle Jenni tekee töitä, pakottaa hänet osallistumaan tutkimuksiin, kuten tässäkin kirjassa. Jenni on peloton ja itsenäinen, joka saattaa olla kohtalokasta. Rikoksiin keskittyminen tarjoaa myös pakotien omasta tylsästä yksityiselämästä. Yksinäisyys ja mieshuolet unohtuvat kun keskittyy töihin ja rikoksen selvittämiseen.

Jokainen kirjasarjan dekkareista on sekoitus Jennin elämää ja jotakin rikosta. Surmakierteessä tämä rikos kertoi vallankateudesta, vanhoista kaunoista ja vihasta, joka saa ihmisen kostamaan hurjalla tavalla. Ajan ja suunnitelmien etenemisen myötä viha kasvaa entisestään. Dekkari kertoo myös siitä, kuinka yhteiskunta antaa puitteet ihmisille esimerkiksi hankkia monta henkiöllisyyttä ja kouluttautua ammattitappajaksi. Tai jos ei salli, niin ei ainakaan voi tehdä tälle mitään. On mahdollista lavastaa oma kuolemansa ja hankkia uusi elämä jossain muualla. Myös yritykset takaavat suojaa, oikeita omistajia on vaikea löytää, kun toinen firma omistaa toisen ja tiedot ovat salaisia.

Valitsin tämän kirjan, koska olen lukenut lähes kaikki muutkin kirjat tästä sarjasta. Jennin elämää on kiinnostava seurata ja rikokset kertovat usein paljonkin jotain tämänhetkisestä yhteiskunnastamme. Vaikka ei tiedä entuudestaan paljon käsiteltävista asioista, saa niistä tarpeeksi hyvän kuvan, jotta pystyy seuraamaan tarinaa ja ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Rikokset ovat myös aina sellaisia, joita tekevät tavalliset ihmiset. Missään ei siis ole kyse mistään psykopaatista tai mielisairaasta. Rikolliset ovat usein inhimillisiä ja heidän tarkoituksensa pystyy ymmärtämään, kun heidän taustansa tietää. Ihmiset ovat yhteiskunnan raatelemia, joita käy lähes sääliksi.