Maahanmuuttajaperhe Ruotsissa

Luin Marjaneh Bakhtiarin kirjan Mistään kotosin, joka on julkaistu vuonna 2005. Kirja kertoo iranilaisesta perheestä, joka muuttaa Malmöön Ruotsiin, ja perheen kymmenestä ensimmäisestä vuodesta siellä. Kirjassa ei kuitenkaan kerrota kaikkea, mitä perheelle tapahtuu, vaan siinä kuvataan erilaisia tapahtumia, perheen elämää ja sopeutumista vuosien varrella. Kirjailija on itse muuttanut perheensä kanssa kuusivuotiaana Iranista Malmöön, joten hän tietää mistä puhuu, ja sen myös huomaa hänen kerronnassaan. Kirjassa keskitytään varsinkin sukupolvien, kulttuurien ja mielipiteiden eroihin. Se on hyvin tarkka kuvaus niin ruotsalaisten ahdasmielisistä asenteista kuin siirtolaisten omista ennakkoluuloistakin.

Amir on perheen isä, entinen runoilija ja kustantaja, nykyinen pizzakokki. Iranin historia on hänelle hyvin tärkeää, ja hän haluaisi puhua siitä kaikkien kanssa. Hän ei kuitenkaan osaa ruotsin kieltä juuri ollenkaan, vaan joutuu pyytämään lapsiaan tulkkaamaan, jos hän haluaa vaikka asioida virastoissa. Kirjan loppua kohden Amirin kielitaito kyllä paranee huomattavasti.

Panthea on perheen äiti, entinen ydinfyysikko, nykyinen lastentarhanopettaja. Hän on päättänyt päästä sisään aitoon ruotsalaisuuteen, vaikka se tarkoittaisi lihapullia hillon kera tai tanhua juhannussalon ympärillä. Panthea yrittää ystävystyä työkavereidensa kanssa, mutta ei koskaan saa vastakutsua heidän Ikea-sisustettuihin koteihinsa.

Kirjassa kerrotaan myös perheen lapsista Baharista ja Shervinistä, ja perheen kaikki jäsenet ovat päähenkilöitä. Kirjan tapahtumat liittyvät aina johonkin heistä. Baharin ruotsalaisen poikaystävän Markuksen kautta kirjassa kuvataan myös ruotsalaista perhettä, ja lukiessa huomaa selkeästi erot näiden kahden eri kulttuuriin kuuluvan perheen välillä.

Kirjassa kerrotaan tarkasti henkilöiden tunteista ja ajatuksista, ja siihen oli helppo eläytyä mukaan. Siinä on mukana myös huumoria, mikä oli mukava lisä muuten välillä vakavaan tekstiin. Kirja on kirjoitettu lämpimään sävyyn, eikä siinä pilkata ruotsalaisia, eikä myöskään maahanmuuttajia. Kirja tempaisi mukaansa, ja se oli nopeasti luettu. Suosittelen kaikille, jotka haluavat lukea kulttuurien kohtaamisista ja erilaisista asenteista ja arvoista.