Luin ranskalaisen kirjailija Anna Gavaldan ensimmäisen nuortenromaanin 35 kiloa toivoa. Teos on julkaistu vuonna 2002 ja suomeksi se ilmestyi vuonna 2004. 35 kiloa toivoa kertoo Grégoire nimisestä pojasta, joka vihaa koulua niin paljon, että on jäänyt luokallaan jopa kahdesti. Grégoirea kiinnostaa enemmän nikkarointi ja muut käsityöt ja hän pakeneekin koulunkäyntiä välillä ukkinsa vajaan. Mutta kun Grégoire erotetaan koulusta täyttyy ukinkin mitta ja poika tajuaa, että hänen täytyy ottaa ohjat omiin käsiinsä.


Teoksessa tuodaan erityisesti esille henkilöiden väliset suhteet. Vanhempien suhteissa on havaittavissa pientä skismaa sillä heidän kerrotaan riitelevän usein ja verukkeena riitelyyn käytetään juuri Grégoiren huonoa koulumenestystä. Taas välillä he eivät riitele lainkaan mutta eivät vastaavasti puhu muutenkaan vaan ovat tyystin hiljaa. Grégoiren suhdetta Léon-ukkiin kuvaillaan hyväksi. Kun Grégoire erotettiin koulusta oli ukki ainut joka häntä silloin lohdutti. Léon-ukki ei kuitenkaan silloin vielä tiennyt, että poika oli erotettu koulusta. Kun ukki sitten kuuli, että poika oli erotettu koulusta, olikin jo toinen ääni kellossa. Tämän jälkeen ukki alkoi puhua halveksuttavasti Grégoiresta. Tilanne kuitenkin korjaantuu kun poika pääsee takaisin kouluun ja ukki herää koomasta.

Kirja kertoo erittäin koskettavasti nuoren pojan elämästä, joka tekisi mielellään kaikkea muuta kuin kävisi koulua. Koskettavan kertomuksesta tekee pojan ja ukin välinen suhde ja se kuinka se vaihtelee kirjassa eri ajoin.

Suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille. Todella antoisa kertomus siitä kuinka nuori poika toteuttaa unelmansa vaikka kokeekin vaikeuksia matkan varrella.